Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa on hiljattain tehty pro gradu -tutkielma ”Koneoppimismenetelmän avulla arvioidun puristusvoiman ja käden kitkaominaisuuksien vaikutus toistoleuanvetosuoritukseen” (Paulin, 2026). Tutkielmassa selvitettiin minkälainen yhteys suhteellisella maksimaalisella puristusvoimalla ja käden kitkaominaisuuksilla on maksimaaliseen toistoleuanvetosuoritukseen. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään myös, että pysytäänkö leuanvedon aikainen puristusvoima arvioimaan kyynärvarresta mitatusta lihasaktiivisuudesta, käyttäen pinta-EMG elektrodeja.
Tutkielman otoskooksi muodostui 10 tutkittavan joukko, jotka olivat aktiivisesti liikkuvia miehiä ja naisia, jotka kykenivät tekemään vähintään 10 leukaa polvikulmaa muuttamatta. Tutkittavien keski-ikä oli 30.1±6.2 vuotta, pituus 177.3±8.0 cm ja paino 75.19±8.91 kg ja he pystyivät tekemään keskimäärin 15.8 leukaa. Tutkittavilta mitattiin maksimaalinen puristusvoima, käden kitkakerroin voimalevyä vasten ja neljä maksimaalista toistoleuanvetosuoritusta eri menetelmiä käyttäen. Testatut menetelmät olivat ilman apuvälineitä tehty suoritus, vetoremmien kanssa tehty suoritus, jauhemagnesiumin kanssa tehty suoritus ja vetoremmien ja magnesiumin kanssa tehty suoritus.
Kehonpainoon suhteutetulla maksimaalisella puristusvoimalla ja maksimaalisella toistoleuanvetosuorituksella oli yhteys tutkielman osalta (r=0.65, p<0.05). Tutkielmassa mitatuilla käden ja voimalevyn välisillä kitkakertoimilla ei havaittu olevan yhteyttä maksimaaliseen toistoleuanvetosuoritukseen. Eri leuanvetosuorituksissa apuvälineitä käyttäen tulosta pystyttiin keskimäärin parantamaan, kun tuloksia verrataan ei apuvälineitä käyttäen tehtyyn leuanvetosuoritukseen. Vetoremmejä käyttäen tulos parani keskimäärin 2±13 %, jauhemagnesiumia käyttämällä 7±11 % ja molempia välineitä käyttämällä 12±12 %. Menetelmien välinen leuanvetosuorituksen parannus ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä, johtuen yksilöiden suuresta vaihtelusta menetelmissä. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että puristusvoimaa kehittämällä leuanvetoharjoittelun lisäksi pystytään parantamaan leuanvetotulosta (Rahnama ym., 2025). Tämä on selitettävissä sillä, että mitä suurempi osuus maksimaalisesta puristusvoimasta vaaditaan, sitä nopeammin ote väsyy eli jos tarvittava puristusvoima leukojen tekemiseen on pieni tällöin jaksetaan roikkua pidempään tangossa ja välittämään vetoliike käsien kautta tangoon (West ym. 1995). Bacon ym. (2018) tutkimuksessa havaittiin myös, että magnesiumin käyttäminen leuanvedossa paransi tulosta.
Lähdeluettelo
Paulin Ristomatti, 2026, Koneoppimismenetelmän avulla arvioidun puristusvoiman ja käden kitkaominaisuuksien vaikutus toistoleuanvetosuoritukseen, pro gradu -tutkielma, Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202608316839
Rahnama, H., Ganji, S., Vadasz, K., & Prokai, J. (2025). Comparative Effects of
Core Versus Forearm Training on Pull-Up Repetition Performance in Physically Inactive
Males. Sports, 13(12), 433. https://doi.org/10.3390/sports13120433
West, W., Hicks, A., Clements, L. et al. The relationship between voluntary
electromyogram, endurance time and intensity of effort in isometric handgrip exercise.
Europ. J. Appl. Physiol. 71, 301–305 (1995). https://doi.org/10.1007/BF00240408
Bacon, Nicholas T.; Ryan, Greg A.; Wingo, Jonathan E.; Richardson, Mark T.; Pangallo,
Tracey; and Bishop, Phillip A. (2018) ”Effect of Magnesium Carbonate Use on Repeated
OpenHanded and Pinch Grip Weight-Assisted Pull-Ups,” International Journal of
Exercise Science: Vol. 11 : Iss. 4, Pages 479 – 492. https://doi.org/10.70252/VQZQ3716
